Jeesus kulkee vierellämme

Viime päivinä minua on erityisesti puhutellut Starfieldin Speak Now Jesus -kappale. Jeesushan on vierellämme aina, vaikka emme sitä aina tunnekaan. Jos emme kuule häntä, niin vanha kunnon epäusko alkaa vallata mieltämme: onkohan se Jeesus varmasti vierelläni; olenkohan tehnyt jotain ja hän on häippässyt; minä olen niin huono uskovainen, että miksi se nyt minun vierellä olisi.

Silti hän on siinä, tukemassa ja ohjaamassa. Mutta täytyy kuunnella, ja erottaa hänen viestinsä kohinasta, jota maailma tuottaa. Tähän sopiikin mainiosti eräs mietelause, johon törmäsin uskoontuloni aikoihin: "Maybe you were looking, but not really seeing", eli ehkä katsoit, mutta et todella nähnyt. Joskus oma mielemme (tai jokin muu kohina) estää meitä näkemästä ja kuulemasta.

Asiat tärkeysjärjestykseen

Olen kipuillut viime aikoina paljon. Tarkoitan kipuilulla sellaista henkistä ja hengellistä kipuilua. Kaikkein haittaavimmaksi heikkoudekseni koen sen, että olen todella äkkipikainen ja räjähtelevä ihminen. Siitä kärsivät niin läheiseni kuin minä itsekin. Ja näiden asioiden kanssa olen sitten kamppaillut, rukoillen apua, anna Luoja minulle kärsivällisyyttä. Mutta ei, ei ole auttaneet rukoukset. Ja sitten se välähti minulle, olen vain anellut ja anellut, mutta en ole itse ollut valmis luopumaan maallisista tavoistani.

Nähkääs, pienen lapsen työssäkävänä äitinä elämä on lievästi sanottuna kiireistä. Yleensä se "oma aika" alkaa illalla klo 21 jälkeen; se on sitä aikaa, jolloin voin ajatella vain itseäni ja omia tarpeitani. Ja tuosta ajasta kilpailevat melko monet tahot. Pitäisi liikkua, olisi tuonne nettiinkin asiaa, haluaisin vähän näperrellä askartelujani, ehkä katsoa televisiota, lukea päivän lehdet...ai niin, ja tuo puolisokin tuossa, pitäisiköhän senkin kanssa keskustella jotain tänään? Mitenkäs se Raamattu, no sitten jos ehtii ja jaksaa. Koskaan ei ehdi eikä jaksa.

En tarkoita että pelkkä Raamatun lukeminen olisi oikotie onnelaan, vaan puhun nyt siitä, mitkä ovat niitä prioriteetteja elämässä. Onko usko ja sen vaaliminen ykköasia vai tuleeko se siellä viimeisenä, sitten kun ehtii ja jaksaa? Uskon pitäisi olla se ykkönen.

Ja tästä asiasta me puhuimme tänään myös raamattupiirissä, kun luimme Matteuksen 6: 25-34. Osui ja upposi.

"Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'  Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin." (Matteus 6: 31-33).

Kiitos, että saan olla heikko

Nykypäivän vaatimukset meille ihmisille tuntuvat joskus liiankin kovilta. Olin itse pari vuotta työelämän ulkopuolella ja palasin nyt syksyllä takaisin töiden pariin. Olen huomannut (mutta ehkä tämä ei pidä paikkaansa kaikilla aloilla ja kaikissa työpaikoissa), että vaikka ennenkin työtahti oli kova, niin nyt se on vielä kovempi. Kaikella on kiire, kaikki asiat ovat tärkeysjärjestyksessä ykkösiä. Joskus tuntuu, että minun pitäisi olla robotti, että pysyisin kaikkien vaatimusten perässä.

Meiltä vaaditaan niin paljon. Pitää olla vahva ja osaava, "raudanluja ammattilainen". Mutta tiedätkö mitä? Taivaan Isän käsivarsilla voimme levätä ja olla heikkoja, siellä on hyvä ja rauhallinen olla. Ei ole mitään hätää.

Rakas Isä
Kiitos tästä päivästä

Kiitos, että et ole luovuttanut minun suhteeni
vaan olen löytänyt takaisin luoksesi.

Kiitos siitä, että huolehdit minusta
Sinun sylissäsi on niin hyvä levätä.
Kiitos siitä, että saan olla
heikko ja epätäydellinen.

Tiedät Isä heikkouteni,
äkkipikaisuuden ja itsekkyyteni.
Auta minua voittamaan nuo heikkouteni.
Auta minua olemaan
parempi äiti, parempi puoliso, parempi ihminen.
Auta minua Isä
sillä yksin en pysty.
En pärjää ilman sinua.

Aamen.

Joskus kaikki vain on niin vaikeaa

Kristityn elämä ei ole aina helppoa. Vastaan saattaa tulla monenmoista vastoinkäymistä ja koettelumusta. Maailma vetää salakavalasti puoleensa ja vanha oma minä alkaa puskea esiin. Minulla on ollut viime aikoina juuri näin, olo on ollut raskas ja rintaa on puristanut ahdistuksesta. Olen rukoillut Jumalaa auttamaan.

Mutta joskus rukous ei vain riitä. Heitin ilmoille kysmyksen, että miksi sinä Jumala olet minut hylännyt. Ja sain vastauksen, että en minä sinua ole hylännyt, vaan sinä hylkäsit minut. Ja se on totta. Rukoilemisen lisäksi uskonelämäni on ollut köyhää. En ole lukenut raamattua enkä käynyt seurakunnassa tai raamattupiirissä. En ole "ehtinyt" enkä "jaksanut", vaikka tiedän kyllä, että niistä sitä virtaa saa. Pikkuhiljaa uskonelämä on jäänyt taka-alalle ja kaikesta muusta on tullut tärkeämpää. Kyllä uskova saa olla tosi tarkkana, valppaana koko ajan, että laveammat polut eivät saa huomiota pois Jumalasta. Mutta taivaallinen isämme ei meitä hylkää, ellemme itse hylkää häntä.

Vaikeina aikoina olen itkenyt Augustin Kulunut-biisin mukana. Harmi, etten löytänyt kyseistä pätkää netistä, koska biisi on todella vahva ja koskettava. Mutta kirjasin ylös biisin sanat ja olkoon ne rohkaisuksi muillekin, jotka kamppailevat:

"Heitä mut pois
olen kulunut riepu.
Ei kukaan tarvi käytettyä
riekaletta.
Nosta mut niskasta
ulos täältä.
Olen ainoastaan tiellä
Heitä mut pois.

Älä sääli särkynyttä
korjata ei kannata
kun uusi on halvempi
Heitä mut pois.

Kuinka voisi olla niin?
Sinä teet uutta
Sinä murrat koska rakastat
Sinä teet uutta
rikki menneen parannat, kokoat
Tee uudeksi kaikki.

Heitä mut pois
olen varjoa vain.
Valon takana
enkä siis oikeasti edes olemassa.
Varjo vain siitä
mitä joskus oisi voinut olla
Varjona siellä
missä unohdettiin unelmat
ja aurinkokin laski
ennen aikojaan.
Heitä mut pois.

Kuinka voisi olla niin?
Sinä teet uutta
Sinä murrat koska rakastat
Sinä teet uutta
rikki menneen parannat, kokoat
Tee uudeksi kaikki.

Minä odotan
odotan
Sua odotan

Heitätkö pois
jos lankean taas
eihän musta yksin ole
täältä nousemaan.

Kuinka voisi olla niin?
Sinä teet uutta
Sinä murrat koska rakastat
Sinä teet uutta
rikki menneen parannat, kokoat

Sinä teet uutta
Sinä revit koska rakastat
minua
Sinä teet uutta
kun rikki menneen parannat, kokoat
Tee uudeksi kaikki.

The interview with God

Tämä on vanha video, mutta edelleenkin se koskettaa minua, toivottavasti se koskettaa myös muitakin. “Just know that I am here... always.”

http://www.theinterviewwithgod.com/popup-frame.html

Rohkaisuksi

Tein alla olevan videon itselleni rohkaisuksi silloin, kun elämä tuntuu murjovan. Ajattelin jakaa sen myös täällä, ehkä se antaisi muillekin toivoa.



Dear self from Heli Raappana on Vimeo.

Kaunis, kaunis maailmamme

Löysin tämän upea videon Vimeosta ja halusin jakaa sen täällä. Miten kaunis onkaan Luojamme luoma maailma. Sykähdyttävä, upea, ainutlaatuinen.



Purely Pacific Northwest from John Eklund on Vimeo.

Kiitos tästä päivästä

Kiitos tästä päivästä.
Se ei ollut hyvä päivä
mutta se oli kuitenkin
Päivä.

Jona hengitin
elin
söin
tein työtä
tapasin ihmisiä
hymyilin
halasin
suukottelin.

Päivä
jonka sain päättää
omassa kodissani
omassa vuoteessani
peiton alla
lämpimässä ja turvassa
rakkaiden vierellä.

- HR 08/2012 -

I surrender

Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnestaan. Minullekin vaikeinta uskoon tulossa oli se ajatus, että joudun luovuttamaan elämäni hallinnan Jumalalle. Ajatus pelotti. Elämäni meni siihen pisteeseen, että en enää kestänyt itseäni. Vasta silloin pystyin sanomaan: "Jeesus, annan elämäni käsiisi". Olen jälkeenpäin huomannut, että pelkoni olivat turhia. Elämäni on muuttunut vain parempaan suuntaan, kun uskalsin ottaa Jeesuksen vastaan. Olen kokenut syvää, syvää  iloa, rauhaa ja onnellisuutta, sellaista mikään maallinen asia ei ole koskaan saanut aikaan. Uskoontulo on mahtava asia, se tuo rauhan sydämeen.

Älä huolehdi huomisesta

Olen aikamoinen huolehtija. Työasioita mietin pitkään senkin jälkeen, kun työpaikan ovi on sulkeutunut takanani ja usein arki tuntuu niin raskaalta, että väkisinkin mieleen tulee, että miten jaksan huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla. Olen samoin myös menneissä märehtijä, eli jotkin asiat saattavat vaivata vuosikausia kyseisten tapahtumien jälkeenkin. Sitä miettii tekemiään virheitä, sanomisia, tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Raamatusta löytyy näihinkin asioihin elämänohjetta: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" (Matteus 6:34)

Niin totta. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Mikä onkaan mahtavampaa, kuin päivän päätteeksi jättää omat huolet ja murheet Jumalan haltuun. Uni maistuu niin paljon paremmin, kun voi olla huolehtimatta jo menneestä päivästä ja uuden päivän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen näin opetellut tekemään, ja kuin huomaamatta olen oppinut elämään enemmän tässä päivässä.

Hän äänesi kuulee

Silloin tällöin tulee tunne, että kuuleekohan Jumala minun rukouksiani, ja miksi hän ei tunnu vastaavan. Tuollaisina hetkinä mieleeni palautuvat Juha Tapion Luota vaan -kappaleen sanat:

"Luota vaan, hän äänesi kuulee
Luota vaan, meidät tuntee hän kokonaan
Luota vaan, siihen lempeään tuuleen
Ja niin saa, ja niin saa
Se sua kannattaa"

Me ihmiset olemme usein kärsimättömiä Jumalan suhteen. Jumala kuulee kyllä rukouksemme, mutta hän vastaa omassa aikataulussaan ja vastaus voi olla toisenlainen, kuin mitäolemme odottaneet. Tärkeintä on vain rukoilla ja puhua Jumalalle ja luottaa siihen, että Jumala huolehtii. Hän kuulee äänesi.