Jeesus kulkee vierellämme

Viime päivinä minua on erityisesti puhutellut Starfieldin Speak Now Jesus -kappale. Jeesushan on vierellämme aina, vaikka emme sitä aina tunnekaan. Jos emme kuule häntä, niin vanha kunnon epäusko alkaa vallata mieltämme: onkohan se Jeesus varmasti vierelläni; olenkohan tehnyt jotain ja hän on häippässyt; minä olen niin huono uskovainen, että miksi se nyt minun vierellä olisi.

Silti hän on siinä, tukemassa ja ohjaamassa. Mutta täytyy kuunnella, ja erottaa hänen viestinsä kohinasta, jota maailma tuottaa. Tähän sopiikin mainiosti eräs mietelause, johon törmäsin uskoontuloni aikoihin: "Maybe you were looking, but not really seeing", eli ehkä katsoit, mutta et todella nähnyt. Joskus oma mielemme (tai jokin muu kohina) estää meitä näkemästä ja kuulemasta.

I surrender

Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnestaan. Minullekin vaikeinta uskoon tulossa oli se ajatus, että joudun luovuttamaan elämäni hallinnan Jumalalle. Ajatus pelotti. Elämäni meni siihen pisteeseen, että en enää kestänyt itseäni. Vasta silloin pystyin sanomaan: "Jeesus, annan elämäni käsiisi". Olen jälkeenpäin huomannut, että pelkoni olivat turhia. Elämäni on muuttunut vain parempaan suuntaan, kun uskalsin ottaa Jeesuksen vastaan. Olen kokenut syvää, syvää  iloa, rauhaa ja onnellisuutta, sellaista mikään maallinen asia ei ole koskaan saanut aikaan. Uskoontulo on mahtava asia, se tuo rauhan sydämeen.