I surrender

Nykyään puhutaan paljon siitä, että ihminen on itse vastuussa omasta elämästään ja onnestaan. Minullekin vaikeinta uskoon tulossa oli se ajatus, että joudun luovuttamaan elämäni hallinnan Jumalalle. Ajatus pelotti. Elämäni meni siihen pisteeseen, että en enää kestänyt itseäni. Vasta silloin pystyin sanomaan: "Jeesus, annan elämäni käsiisi". Olen jälkeenpäin huomannut, että pelkoni olivat turhia. Elämäni on muuttunut vain parempaan suuntaan, kun uskalsin ottaa Jeesuksen vastaan. Olen kokenut syvää, syvää  iloa, rauhaa ja onnellisuutta, sellaista mikään maallinen asia ei ole koskaan saanut aikaan. Uskoontulo on mahtava asia, se tuo rauhan sydämeen.

Älä huolehdi huomisesta

Olen aikamoinen huolehtija. Työasioita mietin pitkään senkin jälkeen, kun työpaikan ovi on sulkeutunut takanani ja usein arki tuntuu niin raskaalta, että väkisinkin mieleen tulee, että miten jaksan huomenna, ylihuomenna, ensi viikolla. Olen samoin myös menneissä märehtijä, eli jotkin asiat saattavat vaivata vuosikausia kyseisten tapahtumien jälkeenkin. Sitä miettii tekemiään virheitä, sanomisia, tekoja ja tekemättä jättämisiä.

Raamatusta löytyy näihinkin asioihin elämänohjetta: "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" (Matteus 6:34)

Niin totta. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Mikä onkaan mahtavampaa, kuin päivän päätteeksi jättää omat huolet ja murheet Jumalan haltuun. Uni maistuu niin paljon paremmin, kun voi olla huolehtimatta jo menneestä päivästä ja uuden päivän voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Olen näin opetellut tekemään, ja kuin huomaamatta olen oppinut elämään enemmän tässä päivässä.

Hän äänesi kuulee

Silloin tällöin tulee tunne, että kuuleekohan Jumala minun rukouksiani, ja miksi hän ei tunnu vastaavan. Tuollaisina hetkinä mieleeni palautuvat Juha Tapion Luota vaan -kappaleen sanat:

"Luota vaan, hän äänesi kuulee
Luota vaan, meidät tuntee hän kokonaan
Luota vaan, siihen lempeään tuuleen
Ja niin saa, ja niin saa
Se sua kannattaa"

Me ihmiset olemme usein kärsimättömiä Jumalan suhteen. Jumala kuulee kyllä rukouksemme, mutta hän vastaa omassa aikataulussaan ja vastaus voi olla toisenlainen, kuin mitäolemme odottaneet. Tärkeintä on vain rukoilla ja puhua Jumalalle ja luottaa siihen, että Jumala huolehtii. Hän kuulee äänesi.